Siirry pääsisältöön

Hyötyä ja huvia

Satavuotiaan Suomen menestystarina voidaan nähdä kertomuksena lukevasta kansasta. Ensin luki ainoastaan eliitti, sitten lukutaidon hankki vähitellen myös rahvas pystyäkseen puolustamaan oikeuksiaan. Kaikkien aikuisten suomalaisten oletetaan tänä päivänä omaavan täydellisen lukutaidon, mutta näin ei suinkaan ole. Valitettavasti meilläkin esiintyy syrjäytymiseen johtavaa lukutaidottomuutta. Pelkällä teknisellä lukutaidolla kun ei pitkälle pärjää, jos tekstin sisältö ja sanojen erilaiset merkitykset jäävät ymmärtämättä. Näin ollen lukeminen tulisi nähdä dynaamisena ja kumuloituvana taitona, joka kehittyy käytettäessä.

Lukemisen hyödyt ovat moninaiset ja kiistattomat. Se avartaa ajattelua, rikastuttaa kieltä, edistää suvaitsevaisuutta ja lisää myötätuntoisuutta. Kirjallisuus voi rentouttaa stressaantunutta, lohduttaa murheellista ja lievittää monen suomalaisen kokemaa yksinäisyyttä. Kyky lukea ja ymmärtää lukemaansa on siis paljon muutakin kuin pelkkä mekaaninen suoritus. Se on ennen kaikkea kaiken oppimisen perusta ja osallistuvan kansalaisuuden ehdoton edellytys. Nyky-yhteiskunnassa kun on välttämätöntä omaksua suuret määrät tietoa nopeasti ja kyettävä myös arvioimaan sitä kriittisesti eri näkökulmista.

Signaalit lukutaidon ja lukuinnon heikkenemisestä sekä lukemisen polarisaatiosta ovat todella huolestuttavia. Siksi kouluissa tarvitaan digiloikan rinnalla lukuloikkaa. Mielestäni siinä olisi hyvä keskittyä ennen kaikkea lukuilon löytämiseen. Lukemisen tulisi olla pakotonta, joten opinahjoissa olisi pyrittävä tarjoamaan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuksia kokea hyvän ja kiinnostavan kirjan synnyttämää riemua. Mainiossa kirjastolaitoksessamme vaihtoehtoja kyllä riittää. Jos perinteinen paperikirja ei innosta, kirjallisuuteen voi tutustua vaikkapa kuulokkeet korvilla äänikirjoja kuunnellen. Lukemisharrastusta ei ole välttämätöntä aloittaa Sinuhella, Kalevalasta puhumattakaan. Lukuinnon ylläpitämisessä tärkeitä ovat myös lukevat esikuvat. Kokemuksestakin tiedän, että kirjallisuuden suurkuluttajuuden juuret löytyvät usein varhaislapsuudesta.

Vuosi 2017 oli itselleni varsin kirjarikas. Tietokirjallisuuden Finlandia-lähettiläänä minulle tarjoutui loistava tilaisuus tutustua sellaisiinkin suomalaisiin tietokirjoihin, joihin en välttämättä muuten olisi tarttunut. Näiden hienojen teosten lukemisen myötä maailmankuvani on avartunut entisestään. Arvokkainta on kuitenkin ollut saada levittää lukemisen ilosanomaa laadukkaan kotimaisen kirjallisuuden ystäville sosiaalisen median välityksellä.  Kirjablogeissa ja lukupiireissä keskustellaankin nykyään vilkkaasti kirjoista, osallistutaan erilaisiin lukuhaasteisiin ja jaetaan lukuvinkkejä laidasta laitaan. Tehdään niin siis myös vuonna 2018. 

Kirjaton koti, ajatuskin on aivan mahdoton. Odotan jo malttamattomana, millaisia elämyksiä lukemattomat kirjat tänä vuonna tarjoavat. Tammikuussa lukulistallani ovat ainakin Dan Brownin Alku ja Timo Honkelan Rauhankone. Niiden parissa kiire hetkeksi unohtuu. 














Kommentit